 |
|
|||
 |
|
||
|
31.03.2006 - 18:24
Oletteko tyytyväisiä kirjasuosittelujen toimintaan tällaisenaan vai pitäisikö kehitellä oheistoimintaa? Lukijahaastatteluita tms. Ehdotuksia otetaan vastaan.
Aiheeseen sopivan uuden pohjan löysin Herkulta. 31.03.2006 - 18:19
Regina Raskin esikoisromaani oli minusta pirteä
kirja. Rask kirjoittaa perheistä mukavan ironisella otteella eikä
kaunistele maailmaa kitschiksi.
Paikka auringossa on Raskin neljäs romaani. Toimittajataustainen Rask kirjoittaa tällä kertaa naispuolisesta tv-toimittajasta, jonka elämää alkaa uuden nuoren naisjuontajan korvattua vanhan uutisankkuri Hirven kaivertaa hirvittävä kateus. Samaan aikaan vielä pitkäaikainen miesystävä on Unkarissa naapurinsa struudeleilla syötettävänä. Töissä riittää kiistoja esimiesten kanssa ja ikäviä työtehtäviä. Päähenkilö Vapun maailma muuttuu romaanin edetessä. Käsitys itsestä ja omasta elämästä selvenee, ehkä jollakin tavalla oma arvokin alkaa palautua kun hän työstää kateuttaan sähköposteissaan ja ystäviensä kanssa. Klassisen tarinan viisaan vanhuksen roolia palvelee avantoystävätär Irja. Kirja on kiva kuvaus tv-toimituksen työstä, työelämän turhautumisesta, ihmissuhteiden monimutkaisuudesta ja siitä, miten elämä on outo ja vaarallinen paikka, mutta silti ihan siedettävä. Ehkä tästä selvitään itse kukin hengissä, vaikka avantokausikin kohta loppuu. Suosittelen! Kirja ei ole puhdasta viihdettä, mutta sitä lukiessa jää kuitenkin päällimmäiseksi hyvä mieli. Arvostelijana: Kaarina 30.03.2006 - 13:45
Kauan odottamani Esko Valtaoja: Avoin tie meni vauhdilla kaaliin Egyptin menomatkalla + parina ekana lomapäivänä. Vitutuslokissa kirjaa olikin jo käsitelty omalta suunnaltaan, itse en yhtä epäileväinen olisi, vaan oma mielipiteeni on, että HIENO KIRJA!  Esim näitä pelkoja ihmisen korjaamisesta geenitasolla ajatellaan yleensä scifi-leffojen pelottelunäkymien pohjalta. Mutta kun Esko käsitteleekin tulevaisuutta, eikä mitään parinkymmenen seuraavan vuoden näkymiä - jos menee hyvin ja vaikka parin sadan vuoden kuluttua on yleinen elintaso kaikkialla vähintään esim Suomen nykytasolla, niin ihmisilläkin on varaa olla sivistyneempiä ja anteliaampia toisiaan kohtaan. Silloin voi myös neuvolatoiminnassa olla normaalitestinä tulevan lapsen geenien tarkastus ja mielestäni jonkun syöpäriskigeenin sammuttamisessa ei ole mitään pahaa. Tätä ihmisille 'tarvittavien maapallojen määrää' (esim minä :-/ ) Valtaoja käsitteli myös mielestäni järkevästi. Ajateltaessa vaikka Suomen autokantaa, nykyään on moninkertainen määrä autoja verrattuna muutaman vuosikymmenen takaiseen verrattuna, mutta silti saastutus per auto on vähentynyt roimasti. Sama on saavutettavissa kaikkeen tuottamiseen, energiaan (fuusiovoimala toimivaksi ja äkkiä!), maanviljelyyn yms - tekemällä asiat järkevämmin tämä ainoa käytettävissämme oleva maapallo voi riittää kaikille. Ja pitkällä tähtäimellä sinne avaruuteenkin pitää pyrkiä halvemmalla ja asumaankin, mikä myös pienentää maapallon kuormitusta. Upea teos; lukekaa se ja olkaa optimisteja, sillä 'tulevaisuus, jota odotamme on useinmiten tulevaisuus, jonka myös saamme'. Arvostelijana: Timo 30.03.2006 - 13:39
Jane Austen kertoo elävästi nuorena kotoaan sukulaisten luokse muuttaneen tytön tarinan. Tyttö tuntee olonsa orvoksi, mutta löytää oman tapansa elää ja viihdyttää itseään. Hän oppiia arvostamaan ja arvostelemaan ympärillään asuvia ihmisiä, mutta samalla hän on hyvin itsekriittinen. Perhe johon tyttö on muuttanut on rikas, mutta kotona ei ole kaikki ihan kohdallaan, mutta tyttö sopeutuu kuitenkin uuteen elinympäristöönsä. Kirja kertoo lapsen varttumisesta nuoreksi naiseksi ja on taattua Jane Austen laatua. Siitä joko pitää...tai sitten ei...
Arvostelijana: Evelin 29.03.2006 - 16:28
Blogin idea on/oli, että blogin lukijat lähettäisivät kirja-arvostelujaan tänne julkaistavaksi. Nyt lähettäjiä on kaksi, joten blogin idea ei täyty. Näin ollen jos haluatte blogin pysyvän jatkossakin pystyssä, tarjoavan uusia lukuideoita ja ajatuksia, tarvitaan siihen myös blogin lukijoita.
06.02.2006 - 18:16
 Kahden ja yhden yön tarinoita on Riku Korhosen esikoisteos. Romaani voitti Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon 2003. Romaani koostuu useasta pienestä tarinasta, jotka kertovat lähiöelämästä. Jokainen tarina limittyy toisiinsa jollain tavalla, jonkun yhteisen tekijän kautta. Teemana lähiöelämä on mielenkiintoinen, epätavallinen. Kirja onkin kiinnostavaa luettavaa, koska se kertoo taviksista, kuin jokaisesta meistä. Kirja tarvitsee muutaman lukukerran, jotta siitä saa selkoa. Se on hieman sekava ja irtonainen koostuessaan pienistä tarinoista. Jokainen tarina on myös kirjoitettu minä-muodossa ja kestääkin aina jonkun aikaa, että saa kiinni, mistä on kyse ja ennen kaikkea kuka on kyseessä. Vaikka kirjaa lukiessa meinasi välillä vaipua epätoivoon juuri sen sekavuuden takia, on se toisaalta hieno idea kirjailijalta ja Riku Korhonen on myös saanut idean toimimaan. Välillä tuntui, että koko systeemi meinasi hajota käsiin, mutta se punainen lanka löytyi taas. En ihmettele yhtään, että kirja on tämän vuoden pääsykoekirjana Helsingin yliopistossa kotimaisen kirjallisuuden tiedekuntaan.. Arvostelijana: Minä olen. 30.01.2006 - 21:18
 Kirja on Virpi Hämeen-Anttilan esikoisteos, joka käsittelee professorin ja opiskelijan välisestä epäsovinnaisesta rakkaudesta yliopistomaailmassa. Ratkaisevassa osassa ovat myös päähenkilöiden läheiset ja heidän väliset suhteensa. Suden vuosi on hyvä kuvaus nykyajasta, ennakkoluuloista ja ihmissuhteista. Siihen on sisällytetty melko onnistuneesti monta erilaista, ehkä stereotyyppistäkin hahmoa ja tilannetta. Kirjaa voisi myös kuvailla kertomukseksi ihmisten kyvyistä muuttua, kehittyä ja oppia uutta. Kertomus siitä, kuinka pohjaltakin voi nousta ja löytää elämällensä sen kaivatun suunnan. Miinuspuolena on kirjan sekavuus. Siinä oli mielestäni aivan liikaa lainauksia ja sitaatteja, mikä teki siitä hankalan luettavan. Vähitellen näiden kohtien ylitse alkoi hyppimään ja se teki lukemisesta katkonaista. Arvostelijana: Minä olen 27.01.2006 - 14:57
 Alkuselvitykseksi: kirja ei kerro mistään hevosen korvaan kuiskimisesta. Kirjan alkulehdellä sanotaan että Hevoskuiskaaja kirjana on toinen tarina-monimuotoisempi, monikerroksisempi, dramaattisempi ja traagisempi. Kirja on kertomus vammautuneesta hevosesta, joka on vammautunut sisimmältään enemmän kuin fyysisesti. Vammautuneesta tytöstä, joka omistaa tämän hevosen ja äidistä, joka tahtoo pelastaa hevosen ja tyttärensä, mutta löytää omaan elämäänsä jotain sellaista, jota ei ymmärtänyt sieltä puuttuvan. Tämä kirja kertoo siitä miten me voimme kohdata niitä, jotka ovat sisimmältään vammautuneita, ihmisiä, eläimiä. Tämä kirjan hevoskuiskaaja Tom näkee hevosen sisimpään, luottamuksella ja pelottomuudella saadaan paljon aikaan, samalla hän avaa myös kirjan muiden henkilöiden solmuja taitavasti. Tom sanoo eräässä kohdassa että Pillgram (hevonen) tahtoo toipua, mutta se ei tiedä mitä toipumisena oleminen tarkoittaa. Tämä kirja on myös rakkaustarina jotain sellaista mikä koskettaa. Arvostelijana: Takaisin elämään 18.01.2006 - 21:33
 Kirja kertoo valokuvaajasta joka kuvaa toisten häitä.Hän alkaa sitten kuvaamaan ihmisiä joiden häitä on aiemmin kuvannut - eli mitä heille on tapahtunut... Itse hän on menettänyt uskonsa rakkauteen, mutta tapaa sitten eräissä häissä "kuokkavieraan", jota ei saakaan pois mielestään... Arvostelijana: Kuinka Kum-Maa on kaikkialla 13.01.2006 - 13:19
 The Fata Morgana kertoo kahdesta insinööristä, jotka aivan sattumalta löytävät Westernessen eli vanhan kunnon kuningas Arturin Avalonin saaren. Tarina on kuitenkin scifiä, ei fantasiaa, joten kirjassa on looginen selitys kaikelle, mukaan lukien sille, miksi saaria ei ole löydetty aikaisemmin. Ja ainakin minun tietämykseni mukaan selitykset ovat ihan kelvollisia. Tarina itsessään on juonellisesti keveä, mutta sisältää useita hyvin kiinnostavia keskusteluja, joiden kautta kirjailija selittää lukijalle miten kaikki olisi periaatteessa mahdollista. Lisäksi kirjan pääosanesittäjät ovat todella hauskoja veijareita, joiden edesottamuksia on hauska lukea. Lopputulos ei ehkä ole maailman parasta kirjallisuutta, mutta kylläkin hauskaa ja opettavaista ajanvietettä. Arvostelijana: Inachis 13.01.2006 - 11:34
 Itse kirja olikin aika terävää tekstiä ja toi mieleen uskontopohdintoja, joista alustin jo yhden blogimerkinnän tulevaksi lähipäiville. Joissain jutuissa Lucifer on kuvattu pikkutuhmaksi humoristiseksi tyypiksi, mutta ei tässä. Tämä sankari tekee oikeasti pahaa ja kertoo loogisen syynkin asenteelleen, pahuudelle yleensäkin ja karkoitukselleen taivaasta. Muutaman kerran tuntui Luciferin pahuus-pohdiskelut vähän ahdistavankin tutuilta, joten viihteen lisäksi kirjasta saa paljon ajateltavaa. Suosittelen! Arvostelijana: Timo 12.01.2006 - 21:36
 Kirja kertoo häpeän synnystä, ilmeneimsmuodoista ja torjuntamekanismeista. Kirjassa pohditaan naisten ja miesten häpeän eroja ja häpeän vaikutusta itsetuntoon. Kirjassa muistutetaan siitä, että häpeää ei ole aina helppo tunnistaa, sillä se voi verhoutua suruun, vihaan, läheisriippuvuuteen ja mustasukkaisuuteen. Kirja oli todella mielenkiintoinen ja antoi paljon ajattelemisen aihetta. Kirja pitää lukea varmasti muutaman kerran uudestaan, jotta siitä saa irti kaiken mahdollisen. Kirja auttoi ymmärtämään omia nykyisiä käyttäytymismalleja ja mistä ne johtuvat. Suosittelen teosta kaikille itsensä tutkiskelijoille, jotka tahtovat tutustua omaan itseensä ja ymmärtää itseään paremmin. Arvostelijana: Minä olen. 11.01.2006 - 13:56
 Kiinnostava teos luonnonmukaisemmasta hoidosta. Ei lyttää antibiootteja hoitomuotona, mutta kehoittaa kokeilemaan ensin muita vaihtoehtoja. Kirjan kirjoittaja Rauli Mäkelä on ammatiltaan lääkäri ja kiinnostunut koululääketieteen ohella luonnonmukaisemmasta hoidosta. Hänen mukaansa monien tulehduskierteiden takana on sopimaton ruoka-aine, joka sitten aiheuttaa esimerkiksi jatkuvat korvatulehdukset. Jo pelkät ruokavalion muutokset saattavat helpottaa monen lapsen tilannetta. Kirjan innoittamana ja rohkaisemana en suostu enää pumppaamaan lapsiini antibiootteja, jos se ei ole välttämätöntä. Toivottavasti näiden ohjeiden avulla päästään eroon meidän sairastelukierteestä. Luonnonmukaisempi hoito on hyvä vaihtoehto ja ruokavalion muutoksistakaan ei ole mitään haittaa.. Arvostelijana: Äidin elämää. 10.01.2006 - 13:31
Jos rakastaa elämäntarinoita, varsinkin selviytymistarinoita, kannattaa lukea Misha Defonsecan Susilapsi. Kyseessä on tositarina seitsenvuotiaan juutalaistytön yksinäisestä matkasta halki sotaa käyvän Saksan, Puolan, Ukrainan, Romanian, Jugoslavian ja Italian. Matka alkoi vuonna 1941 Brysselistä, jossa Misha asui vanhempineen natseja ja ilmiantajia pakoillen. Eräänä päivänä Mishan ollessa koulussa hänen vanhempansa oli viety pois. Misha pakeni, lähti yksin kulkemaan pitkin maita ja metsiä itään päin, etsimään vanhempiaan. Hän oppi selviytymään, pysymään hengissä syömällä mm. matoja ja mätiä eläimiä ja ystävystymällä susilauman kanssa. Matkallaan hän näki sodan ja ihmisen julmat kasvot, mutta säilyi hengissä ja palasi Belgiaan, josta sai kodin kahden vanhan neidin luota. Nykyään Defonseca asuu Yhdysvalloissa ja kirjoitti siellä poikkeuksellisen elämäntarinansa kirjaksi. Kirjalla on myös taiteelliset ansionsa. Se on hyvin ja tiukasti kirjoitettu, tiivistunnelmainen kuvaus ihmisen tunteista, vihasta ja rakkaudesta. Se näyttää ihmiselle myös paikan luomakunnan osana eläinten ja kaiken kasvavan joukossa: ihmisen oikeus luonnonherruudelle voidaan kyseenalaistaa. Arvostelijana ikkunaiines 09.01.2006 - 22:12
 Viimeisten virkapäiviensä aikana presidentti armahtaa kansalliseksi turvallisuusriskiksi luokitellun huippuliikemiesjuristin Joel Backmanin, CIA on mukana juonessa ja seikkailu alkaa. Backmanin pimittämät vakoilusatelliittisalaisuudet kiinnostavat israelilaisia, venäläisiä, kiinalaisia ja saudeja. CIA tarkkailee sivusta kuinka kauan Backman pysyy hengissä.. Armahdus on mukavaa vaihtelua Grishamin muuhun tuotantoon. Se on jännittävämpi ja täynnä toimintaa. Piristävää on myös tapahtumapaikkana toimiva Italia, ainaisen Amerikan sijaan. Kuten jokaisen muunkin Grishamin kirjan, tämänkin olisin voinut ahmia yhteen putkeen, henkeäni pidätellen. Grishan kuvaili Italiaa ja tapahtumapaikkana toimivaa Bolognan kylää eloisasti ja todentuntuisesti. Se sai kiinnostukseni Italiaa kohtaan heräämään.. Mielestäni Armahdus on yksi John Grishamin parhaita teoksia juuri erilaisuutensa vuoksi. Ensimmäisen arvostelun teille tarjosi itse emäntä. Pallo on heitetty teille lukijat.. 09.01.2006 - 12:47
Kirja-addiktina rakastan kirjoja yli kaiken. Minua kiinnostaa myös, mitä muut lukevat. Tässä blogin idea yksinkertaisuudessaan.
Lähetä sähköpostia (osoite ylhällä), laita viestiin kirjan nimi, kirjoittaja, oma arvostelu, nimimerkkisi ja blogisi osoite (halutessasi siihen linkitettävän). Jaa lukukokemuksesi muiden kanssa, löydä itse uutta luettavaa. |
Kirjoittaja
( e-mail ) Kuvaus Jaa lukukokemuksesi muiden kanssa, löydä itse uutta luettavaa. Minkä kirjan luit ja mitä jäi käteen. Suosittele muille. Lähetä sähköpostia (osoite ylhällä), laita viestiin kirjan nimi, kirjoittaja, kirjan arvostelu, nimimerkkisi ja blogisi osoite (halutessasi siihen linkitettävän). Kommentit ja kirjoista keskusteleminen enemmän kuin suotavaa..  |
||